skip to Main Content
Kuka Voitti Rauhan?

Kuka voitti rauhan?

Tällä viikolla eurooppalaiset juhlivat eri tavoin toisen maailmansodan loppumista 75 vuotta sitten. Toiset, kuten britit ja venäläiset, juhlivat sitä voittona. Toiset, kuten hollantilaiset, belgialaiset ja ranskalaiset, juhlivat sitä vapautuksena. Toisille taas tämä hetki merkitsee surullista vaihtoa yhdestä miehittäjästä toiseen — kuten Baltian valtioissa ja Keski-Euroopassa. Näille eurooppalaisille vapautus koitti vasta 45 vuotta myöhemmin.

Alankomaissa on tänään muistopäivä ja illalla tulee olemaan televisioitu seremonia, jossa kuninkaallinen pariskunta kulkee tyhjän Dam-aukion halki laskeakseen seppeleitä sotamuistomerkille. Huomenna, hollantilaisena vapautuksen päivänä, juhliminen tulee jälleen olemaan vaisumpaa tilanteen takia. Kenties rajoittuneet olosuhteet, joissa olemme, auttavat meitä arvostamaan haasteita, joita vanhempamme, isovanhempamme ja isoisovanhempamme kohtasivat.

Liian usein unohdamme, että Hitlerin poistuminen ei automaattisesti taannut rauhaa traumatisoituneelle ja rikki menneelle Euroopalle. Euforiset kohtaukset, joissa liittoutuneiden sotilaat jakoivat suklaata, tupakkaa ja suukkoja lippuja heiluttaville väkijoukoille väistyivät pian pelottavan todellisuuden edessä. Tuhottu ja jakautunut Eurooppa tuli rakentaa uudelleen. On yksi asia voittaa sota. Mutta kuinka voitat rauhan?

Kaaos uhkasi joka puolelta. Viha ja katkeruus vihollista ja heidän yhteistyökumppaneitaan kohtaan myrkytti tavallisten ihmisten asenteita sekä voitettujen että voittajien kesken. Perheiden jäseniä oli erotettu toisistaan. Perheitä oli tuhottu. Syvät haavat märkivät fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti. Nälkä, köyhyys ja työttömyys lisäsivät tapahtumien kurjuutta ja tilanne oli paljon kurjempi kuin tapahtumat, joita koemme tällä hetkellä Euroopassa. Kylmä sota oli alkamaisillaan. Tämän päivän sukupolvet eivät ole koskaan kokeneet epäluottamuksen ja epäilyn, kriisin ja konfliktin ilmapiiriä, joka hallitsi Eurooppaa viiden sodan jälkeisen vuoden ajan.

Sovinto

Tänään tällainen konflikti EU:n kansojen kesken on, Herran kiitos, mahdoton edes kuvitella. Kiitos tästä kuuluu suurelta osin hämmästyttävän nopealle mutta kestävälle sovinnolle Ranskan ja Saksan välillä toisen maailmansodan jälkeen. Tämän tarinan keskiössä on vaatimaton ranskalainen lakimies-poliitikko, Robert Schuman, jota kutsutaan ‘Euroopan isäksi’. Hän sai innoituksensa kristillisestä uskostaan ja katolisesta sosiaalisesta opetuksesta, mistä hän etsi vaihtoehtoa vanhalle järjestykselle, jossa oli kilpailevia valtioita ja joka johti toistuvasti sotaan. Jopa hänen ollessaan natsien vankina sodan varhaisessa vaiheessa ja myös hänen paettuaan vankeudesta piiloutumaan, hän kirjoitti, että ‘meidän ranskalaisten tulee oppia antamaan anteeksi ja rakastamaan saksalaisia, jotta voimme rakentaa Eurooppa uudelleen sodan jälkeen’. Monille tämä kuulosti petokselta. Sodan jälkeen, kun Schuman valittiin ulkoministeriksi, hän etsi yhä tapaa estää ilkeä sodan kierre.

Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten tänä lauantaina, 9.5.1950, Schuman ilmoitti suunnitelmansa puheessa, joka kesti vain kolme minuuttia. Varmasti tämä oli sodan jälkeisen Euroopan määrittelevä hetki! Sillä tämä puhe laski perustukset eurooppalaiselle talolle, jossa puoli biljoonaa ihmistä 27 kansassa asuvat yhdessä rauhassa. Tästä hetkestä eteenpäin pöydällä oli suunnitelma, jonka päämääränä oli, Schumanin ajattelun mukaan, luoda ‘kansojen yhteisö, joka on syvästi juurtunut kristillisiin arvoihin’. Schumanin mukaan nämä arvot nousevat suoraan Jeesuksen opetuksesta. Todellinen demokratia on ‘evankelista’, hän kirjoitti. Sen juuret ovat evankeliumissa ja jokaisen ihmisarvossa Jumalan kuvina sekä ihmisten moraalisessa tasa-arvossa.

Riippuvaisuus toisista

9. toukokuuta on tästä lähtien pidetty virallisesti Euroopan unionin syntymäpäivänä ja sitä juhlitaan (tai jätetään huomiotta) Eurooppa-päivänä jäsenvaltioiden keskuudessa.

Muistamme uhreja, joita annettiin sodan loppumiseksi. Juhlimme vapauden palaamista. Meidän tulisi myös tunnustaa yhteytemme ja riippuvuutemme toisistamme samalla kun nautimme omista yksilöllisistä kansallisista identiteeteistämme. Aivan kuten ihmisinä tarvitsemme terveellistä autonomiaa, tarvitsemme myös yhteyttä. Etenkin näinä aikoina, jolloin näemme harhaan suunnattua nationalismia, ksenofobiaa ja kasvavaa autoritarismia, meidän tulisi ilmaista kiitollisuutta siitä, että kuulumme monivivahteiseen Euroopan kansojen perheeseen. Nettisivulla www.may9.eu ehdotamme monia tapoja juhlia Eurooppa-päivää. Tässä on muutama esimerkki: ‘Yhdessä Euroopan puolesta päivä’, ‘Riippuvaisuuspäivä’ tai ‘Eurooppalainen perhepäivä’: monikulttuurinen ruokailu, elokuvien katsominen tai internetissä näkyvän taiteen katsominen toisista maista. Voit olla luova!

Voimme osallistua tapahtumiin, joita on suunniteltu eri maissa mutta joita muokataan netin kautta pidettäviksi, kuten Graz, jossa itävaltalaiset, slovenialaiset, italialaiset, unkarilaiset ja kroatialaiset tulevat olemaan yhteydessä internetin kautta; tai Utrechtissa, jossa netin kautta pidettävä foorumi tulee pohtimaan tulevaisuuden skenarioita Euroopalle.

Tervetuloa myös mukaan netin kautta pidettävään State of Europe Forumiin, joka oli alunperin tarkoitus pitää tänä viikonloppuna Zagrebissa. Tapahtuma alkaa lauantaina kello 18, tasan 70 vuotta Schumanin mullistavasta puheesta. Mukana tulee olemaan vieraita kahdeksasta maasta — poliitikkoja, akateemikkoja ja kenttätyöntekijöitä, jotka keskustelevat tämän päivän merkityksestä, Schumanin roolista, Euroopan tilasta koronakriisin keskellä ja siitä, mitä me voimme yhä oppia ‘Euroopan isältä’, kun valmistaudumme rakentamaan koronan jälkeistä Eurooppaa.

Voit katsoa State of Europe foorumia Facebook-sivumme tai Youtube-kanavamme kautta.

Kuka voitti rauhan?(Enemmän tietoa ohjelmasta tässä.)

This Post Has 0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top