skip to Main Content
Varoitus Hiljaiselle Viikolle

Varoitus hiljaiselle viikolle

Eilinen palmusunnuntai oli erilainen, sillä kirkkojen ovet olivat kaikkialla kiinni. Esimerkiksi lapset eivät marssineet kirkkoon palmun oksien kanssa, huolimatta luovista yrityksistä juhlia internetin välityksellä.

Nyt kun meillä on tavallista enemmän aikaa pohtia asioita, ajatelkaamme erästä hiljaisen viikon puolta, joka jää usein huomaamatta. Se tarjoaa kuitenkin meille Euroopassa ja muualla ajankohtaisen opetuksen.

Väkijoukkojen hurratessa Jeesukselle, kun tämä saapui Jerusalemiin, hän ei luultavasti ajatellut, mitä hänelle tulisi tapahtumaan, Matteuksen 21. luvun kuvailun mukaan. Vain viisi lukua myöhemmin Jeesus mainitsee tulevan kuolemansa, kaksi päivää ennen juutalaista pääsiäistä.

Katso hänen tekojaan ja vertauksiaan luvuissa 21 ja 22: temppelin puhdistaminen, viikunapuun kiroaminen, vertaus kahdesta pojasta, vertaus viinitarhan vuokraajista ja vielä vertaus hääjuhlasta. Mitkään näistä eivät keskity hänen tulevaan kuolemaansa. Lue seitsemän voi-huutoa, jotka hän lausuu luvussa 23 fariseuksille, joita hän kutsuu käärmeiksi ja kyykäärmeiden sikiöiksi.

Lisäksi Jeesus antaa pahaenteisen varoituksen talosta, joka tulee jäämään autioksi: Jerusalem ja temppeli tullaan tuhoamaan, Jeesus selventää luvussa 24 epäuskoisille opetuslapsilleen.

Tähän mennessä hän on viitannut vain kerran verhotulla tavalla tulevaan kuolemaansa — tarinassa, jossa viinitarhan vuokraajat tappavat omistajan pojan. Sen sijaan hän puhuu kaipuustaan koota Jerusalemin lapset mutta nämä eivät tahtoneet. Vaikka ennen saapumistaan Jerusalemiin hän on kolme kertaa puhunut opetuslapsilleen tulevasta kärsimyksestään ja kuolemastaan (16:21, 17:22, 20:17), hän ei mainitse sitä uudelleen kuin muutama tunti ennen pidätystään.

Yhdistävä tekijä

Mitä hän siis ajattelee? Mikä on yhdistävä tekijä näiden tarinoiden ja tekojen välillä? Varmasti se on Israelin ja juutalaisten kohtalo, kun he eivät huomanneet vierailunsa aikaa. Mieti seuraavia kohtia:

  • Temppelin puhdistaminen — rukouksen talo kaikille kansoille oli muutettu kaupalliseksi toriksi — edusti tuomiota ihmisille, jotka olivat unohtaneet valintansa syyn: valona oleminen pakanoille.
  • Viikunapuu kirottiin sen hedelmättömyyden takia. Mitä hedelmää Israelin olisi pitänyt kantaa?
  • Kuka oli nuorin poika, joka sanoi tekevänsä isänsä tahdon, muttei tehnyt niin — olisiko tässä kyseessä juutalaiset? Entä vanhempi poika, joka ensin kieltäytyi tottelemasta mutta sitten tottelikin — olisiko tässä kyseessä pakanat?
  • Hääjuhla kertoo kutsutuista vieraista (juutalaisista), jotka olivat liian kiireisiä osallistumaan juhlaan; hylkiöt (lue pakanat) kutsuttiin näin ollen sisään.

Avainosa vaikuttaa olevan tarina pahoista vuokraajista (21:33-46), jotka tappoivat omistajan sanansaattajat ja tämän oman pojan, ja odottivat perivänsä omaisuuden itse. Jeesus pyytää väkijoukkoa tuomitsemaan: Mitä omistaja tekee vuokraajille? He tietävät kaikki oikean vastauksen: “Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan.”

Jeesus oikeastaan vastaa seuraavasti: “Aivan! Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.”

Surullisin jae

Ajattele tätä. Tämän täytyy olla yksi Uuden testamentin surullisimmista jakeista! Vaikka Paavali antaa meille toivoa Israelin ja juutalaisten suhteen Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11, Jeesus ei tee näin.

Ihmeellistä kyllä, Jeesus ei ole tässä huolestunut omasta tulevasta kärsimyksestään. Sen sijaan hän on keskittynyt oman kansansa menetettyyn mahdollisuuteen ja sen traagisiin seurauksiin.

Mitä tekemistä tällä on meidän kanssamme Euroopassa?

Tämän hetken nationalismin aalto voi houkutella meitä toistamaan Israelin traagisen virheen: etnosentrisyyden. Sen sijaan, että he olisivat hyväksyneet Jumalan tarkoitusperät kaikkia ihmiskansoja varten, Israel keskittyi siihen, että se oli Valittu. He unohtivat, mitä varten heidät oli valittu: siunaamaan kaikkia maailman kansoja, olemaan valo kaikille kansoille. Liian usein heillä oli käytössä ‘Israel ensin’ politiikka.

Luvussa 24 Jeesus kuvailee suurta lähetyskäskyä niin, että kyseessä on hyvä uutinen Jumalan hallinnasta ja se tulee jakaa kaikille maailman ihmisille. Jopa opetuslapset eivät käsittäneet tätä ensin. Kun Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksen jälkeen, he oikeastaan kysyivät: “Herra, onko nyt se aika, jolloin teet Israelista jälleen suuren?” (Apt. 1:6)

Tässä on meille kaikille varoitus, kun meillä on kiusaus hyväksyä uskonnollinen nationalismi ja pitää etäisyys vieraista, jotta voisimme ‘säilyttää kristillisen perinnön’. Evankeliumi on inklusiivinen, tarkoitettu kaikille kansoille. Olemme parempia ihmisiä, kun sitoudumme toisten hvyinvointiin, ‘rakastamaan lähimmäisiämme’. Erityisesti tämän maailmanlaajuisen kriisin aikana meidän tulee pyrkiä yhteiseen hyvään.

Saakoon hiljainen viikko muistuttaa meitä siitä, että kirkon tulevaisuus on monikulttuurinen ja se ottaa avosylin vastaan jokaisen kansan, heimon ja kielen.

This Post Has 0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top